Alanko ylänkö tasamaa

Tuulen selkään nousta pelkään vapisen sinun katseen alla helle heiluttaa helmoja pouta pilven alla paniikki iskee pois ponnistaa pelko jonnekin hysteria pois katoaa valo näyttää armottomasti vuosirenkaat kasvoilta ihmisen äiti pojalleen minua huumorin varjolla miniäksi pyytää sanoo sovin vaimoksi lyriikan kuninkaalle minä hymyilen hetken nauran