Diagnoosina toivo

Yö näyttää saappaalta, enkä minä näe sen astuvan eteenpäin. Se näyttää lähinnä hölmöltä vuorokausien välissä. Ja lörtsyy kummallisesti. Kypsyys vetää lakanaa aikuisuuden sänkyyn ja kokoon taitettu mieli helpottaa tehtävää. En edes väkisin kirjoita. Uni pakenee jo minun viimeistä sanaani. Uskallan koputtaa hulluuden ovia.