© 2022 Koskinen, Jani
Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi
Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa
ISBN: 978-952-80-1613-7
Kansikuva: Näkymä Bryniau Clwydin vuorijonon
korkeimmalta huipulta Moel Famaulta,
Koillis-Kymrinmaassa Sir Ddinbychin ja Sir y Fflintin
maakuntien rajamailla
Kuvauspäivä: 28.1.2019
Kuvaaja: Jani Koskinen
Tämä teos sisältää suomennokseni kymrinkielisestä kansantarusta Branwen ferch Llŷr (Branwen Llŷrintytär), joka on keskiaikaisista käsikirjoituksista tunnetun tarukokoelman Pedair Cainc y Mabinogi (Mabinogin neljä haaraa) neljästä kertomuksesta toinen. Ensimmäisen kertomuksen Pwyll Pendefig Dyfed olen julkaissut suomennettuna teoksessa Pwyll, Dyfedin ruhtinas - kymriläinen kansantaru (Books on Demand, 2021).
Mabinogin neljä haaraa tunnetaan kahdesta lähteestä, joista varhaisempi Llyfr Gwyn Rhydderch (Rhydderchin valkoinen kirja) on ajoitettu 1300-luvun alkupuolelle tai puoliväliin ja myöhäisempi Llyfr Coch Hergest (Hergestin punainen kirja) 1300- ja 1400-lukujen taitteeseen. Oma käännökseni mukailee näistä lähinnä jälkimmäistä. Käsikirjoituksista on modernina aikana julkaistu useita nykykymrin oikeinkirjoitukseen sovitettuja ja muutenkin nykykielen puhujalle helpommin avautuvia versioita. Olen myös omassa suomennoksessani sovittanut henkilön- ja paikannimet nykykymrin kannalta perustellumpaan kirjoitusasuun – tosin moderninakin aikana joistain henkilönnimistä näkyy käytetyn useita eri variantteja.
Kirjan loppuun olen lisännyt sanaston helpottamaan käännöksen lukemista rinnakkain alkuperäiskielisen teoksen kanssa. Olen koonnut sanastoon sellaisia harvinaisehkoja sanoja, jotka saattavat olla kieliopinnoissaan edistyneillekin tuntemattomia. Sanat esitetään nykykymrin mukaisessa kirjoitusasussaan ja siinä järjestyksessä, jossa ne tulevat teosta lukiessa vastaan.
Keskiaikaista tekstiä kääntäessä tulee vastaan kysymys, missä määrin käännöksen kieliasun pitäisi jäljitellä alkuperäisteosta vanhahtavuudessaan ja nyky-yleiskielestä poikkeavuudessaan. Olen ratkaissut kysymyksen käyttämällä pääsääntöisesti yleiskieltä, mutta rikastamalla sitä joissain kohdin murteellisilla ilmauksilla, kuten is-loppuisen sanan itäsuomalaisilla taivutusmuodoilla (esim. ruumeita 'ruumiita') sekä isäni sälinkääläiseltä mummultaan kuulemalla, kaakkoishämäläiselle murrealueelle tyypillisellä ilmauksella perin konua 'erikoista; outoa'. (Isäni itse asiassa muisti ilmauksen ensin muodossa eri konua, mutta otaksun tämän johtuvan ilmauksen sekoittumisesta sanaan erikoinen.) Voinvaivausastialle löysin käännökseen sanan voikehlo, jota päädyin käyttämään siitä huolimatta, ettei suomalainen voikehlo välttämättä ole muodoltaan vastannut kymrinmaalaista astiaa. Käyttötarkoitus on kuitenkin ollut sama.
Tarun päähenkilön nimi Branwen tarkoittaa sananmukaisesti valkoista varista ja hänen veljensä nimi Bendigeidfran siunattua varista. Tarinaa lukiessa on syytä panna merkille, että Caradog Brâninpoika on oikeastaan Bendigeidfranin poika, mutta sana 'siunattu' on jätetty patronyymistä pois. Toisin sanottuna BrânVarisSorsa