2019 Rea Seeck
Kustantaja: Bod - Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi
Valmistaja: Bod - Books on Demand GmbH Norderstedt, Saksa
ISBN 978-952-80-7673-5
B iona ryntäsi koulusta kotiin. Hänellä oli kiire, sillä hän halusi nähdä sen ihanan vaaleanruskean hevosen, joka oli lähitallilla. Se sijaitsi lähellä hänen kotiaan, jossa hän asui isänsä, äitinsä ja pikkuveljensä kanssa. Biona oli tehnyt tätä jo monen monta kertaa aiemmin. Puoli vuotta sitten hän oli hakeutunut tallin läheisyyteen tietäen, että siellä olisi hevosia. Tässä tallissa oli ravihevosia. Biona oli kymmenen vuotta vanha. Hänellä oli pitkät kastanjanruskeat hiukset, jotka hän useimmiten laittoi poninhännälle. Hän käytti sinisiä farkkuja ja rentoa collegepuseroa. Aina, kun hän meni tallille, hän istui sen ulkopuolella odottamassa, että saisi nähdä edes vilaukselta jonkun hevosista. Yleensä hän näki niitä, joita tuotiin juoksulenkiltä tai jotka olivat menossa sellaiselle. Hevosia tuotiin myös ulos harjattaviksi tai niitä kävelytettiin vähäsen.
Eräänä päivänä Biona oli ollut istumassa tallin ulkopuolella, kun ulos tuotiin vaaleanruskeata hevosta, jolla oli valkoinen läikkä vasemman silmän alla. Hän rakastui siihen ensi silmäyksellä. He saivat toisiinsa jonkinlaisen yhteyden heti. Hevosen katse oli niin kaunis. Aina myöhemminkin, kun hevonen kulki Bionan ohitse, se katseli häntä lämpöisesti ja nyökkäsi päällään. Biona ei tiennyt, kuka omisti tallin ja kenen hevonen se oli, mutta mielessään hän kuvitteli, että se oli hänen hevosensa. Biona antoi sen nimeksi Braun. Hän halusi joka päivä tallin läheisyyteen toivoen, että hän saisi nähdä Braunin edes vilaukselta.
Eräänä päivänä, kun se jälleen kulki hänen ohitseen, hän kysyi mieheltä, joka ohjasi hevosta, saisiko hän silittää sitä ja hän sai luvan siihen. Se oli molemminpuolista onnea ja iloa, kun he pääsivät niin lähelle toisiaan. Hevosen turpa oli lämmin ja pehmeä kuin pumpuli. Mies kertoi, että sen nimi oli Anni. Se oli viisi vuotta vanha tamma ja todella kiltti hevonen. Sitä harjoitettiin ravihevoseksi. Se oli suomenhevonen, jolla on vaalea harja.
- Kiitos, kun sain silittää sitä, sanoi Biona miehelle.
Bionan vanhemmat, äiti Saara ja Heikki-isä sekä hänen pikkuveljensä Tauno olivat saaneet kuulla Braunista ja tiesivät, minne tyttö ryntäsi koulun jälkeen. Biona ja hänen perheensä asuivat Helsingissä, Vallilassa. He asuivat kolmikerroksissa talossa lähellä Paavalin kirkkoa talon toisessa kerroksessa. Talo oli keltaiseksi maalattu ruskein ikkunalaudoin ja siinä oli punaruskea tiilikatto. Biona jakoi huoneen veljensä Taunon kanssa. Huoneen keskellä oli verho, joka puolitti tilan. Hänellä oli omalla puolellaan seinillä hevoskuvia. Yhdessä kuvassa oli pieni varsakin. Hänellä oli myös pieni lattialla seisova kaappi. Sen päällä hän piti hevoskoristeita.
Hevostalli sijaitsi Vallilan Laaksossa. Sinne oli matkaa puoli kilometriä hänen kodistaan. Se matka ei ikinä tuntunut hänestä pitkältä. Tallin ympärillä oli isoja peltoalueita ja siellä kasvoi kauniita kukkia keväisin ja kesäisin. Tallin vieressä kasvoi iso vaahtera. Talli ei ollut iso, mutta sinne mahtui monta hevosta, Bionan arvion mukaan kymmenkunta.
E räänä päivänä, kun Biona taas istui tallin ulkopuolella siinä toivossa, että saisi nähdä Braunin, tallista tuli ulos sama mies, jonka kanssa hän oli puhunut aiemmin. Hän näytti niin ystävälliseltä ja oli puhunut aikaisemmin niin kauniisti Bionalle, että hän rohkaistui ja kysyi mieheltä, saisiko hän tulla sisään talliin. Mies vastasi Bionalle, että tule toki. Biona tuskin pääsi ovesta sisään, kun hän jo kysyi missä se vaaleanruskea hevonen on.
- Sinä taidat tykätä siitä hevosesta. Olen seuraillut sinua, kun oleskelet täällä tallin nurkilla.
Biona silitti kauniin vaaleanruskean hevosen kylkeä. Hevonen nosti päätään ja höristi korviaan. Mies tuli lähemmäksi ja sanoi:
- Olet varmaan huomannut, että Anni on kiltti hevonen.
- Niin onkin, olen huomannut, Biona vastasi, mutta kysyi sitten hiukan arkaillen:
- Saanko kutsua sitä Brauniksi?
- Vai niin, sanoi mies. Hyvän nimen olet hevoselle keksinyt. Minun nimeni on Niilo. Olen tämän hevosen hoitaja. Hevosen omistaa vanhempi mies, joka ei koskaan tule katsomaan sitä. Hän vain haluaa, että hevonen pärjäisi raveissa ja toisi hänelle rahaa. Jos haluat nähdä hevosen raveissa, voisit tulla katsomaan, kun se kilpailee. Seuraavat kisat ovat nyt lauantaina, se ravaa silloin Käpylän raviradalla, pääsisitkö sinne?
- Totta kai tulen! Biona vastasi innostuneena.
Biona oli nähnyt, kuinka Braunia juoksutettiin kilparattaat perässään tallin ympäristössä.
- Jos haluat, saat harjata sitä. Se pitää siitä kovasti.
Niilo näytti Bionalle, miten hevosta harjataan. Braun katseli Bionaa lempeästi. Se selvästi halusi, että sitä harjataan. Biona suki myös sen vaaleata harjaa ja innostui letittämään sitä otsalta.
- No niin, sanoi Niilo, nyt se on saanut harjaustuokion ja se teki sille hyvää. Voit vielä vähän silitellä sitä ja sitten meidän on lähdettävä ulos tallista. Minun on jatkettava töitäni ja sinunkin on jo varmasti aika mennä kotiin.
Biona ja Braun hellittelivät vielä hetken, sitten Biona lähti ja vilkutti Braunille: ”Hei, hei Braun!”
Niilo hihkaisi Bionan perään: ”Meitä on täällä monta hevoshoitajaa, mutta voit aina tulla luokseni, niin pääset katsomaan Braunia!”
- Kiitos, kiitos, huusi Biona takaisin ja lähti juoksemaan peltoja ja katuja pitkin kotiin hengästyneenä ja iloisena. Hän näkisi hevosen taas lauantaina.
Illalla hän kertoi äidille ja isälle, että lauantaina hän lähtisi katsomaan, kun Braun kilpailisi raviradalla.
- Voi sinua, sanoo äiti. Kylläpä sinä nyt tykkäät siitä hevosesta. Kun kasvat aikuiseksi, ehkä sinä hankit ihan ikioman hevosen.
B iona ei jaksanut odottaa lauantaihin saakka, vaan parin päivän päästä hän lähti taas koulun jälkeen tallille. Hänen onnekseen Niilo tuli juuri harjoittamasta kilpahevosta ja tuli takaisin tallille. Biona näki, kuinka hevonen oli hikinen. Se oli uljas, lämminverinen ja isokokoinen musta ori.
- Jaha, sanoi Niilo nähdessään Bionan jälleen tallilla. Olet täällä taas. Tahtoisit varmaan nähdä Braunin jälleen.
- Joo, sanoi Biona.
- No, kyllähän sinun täytyy saada se nähdä. Sinulla kävi nyt hyvä tuuri, sillä seuraavaksi olenkin menossa juoksuttamaan Braunia. Minun on ensin riisuttava tämä Jaakkohevonen. Hieno hevonen tämäkin on ja kova juoksija. Se onkin pärjännyt hienosti kilpailuissa.
- Minkä ikäinen se on?
- Se on kuusivuotias.
Niilo riisui länget, valjaat ja ohjakset pois Jaakolta. Siten vapautui hevonen myös kärryistä. Hän vei hevosen omaan karsinaansa lepäämään. Se oli selvästikin tyytyväinen, kun pääsi valjaista eroon. Se sai juotavaa ja Niilo antoi sille leipäpalasen.
- Nyt on Braunin vuoro päästä juoksemaan, sanoi Niilo.
He menevät yhdessä sen luokse. Braun ääntelee tyytyväisenä nähdessään heidät ja ymmärtää, että se pääsee ulos. Nyt Braun vuorostaan valjastetaan ravikärryjen eteen. Se ei käy kädenkäänteessä, vaan Niilon oli tehtävä monia asioita. Biona vain katseli, kun Niilo asetteli kuolaimia Braunin suuhun ja kaikenlaisia remmejä ja vekottimia Braunin päähän ja selkään ja kiinnitteli niitä sinne ja tänne. Niilo sanoi aina välillä jonkin valjaan osan nimen.
- Nyt laitan nämä kuolaimet paikoilleen. Ja nyt suitset. Ne koostuvat useammasta nahkahihnasta.
Tässä on ohjakset, ne ovat hevosen ratti. Nämä ovat säärisuojat, jotka suojelevat hevosen sääriä iskuilta, selitti Niilo. Korvatulpatkin laitettiin Braunin korviin.
Huh, ajatteli Biona, kun katseli, kuinka paljon eri osia tuli kiinnittää paikoilleen. Vihdoin Braun oli valmiina.
Haluaisitko nyt tulla kyytiin pieneksi hetkeksi? Niilo kysyi. Bionan katse kirkastui, kun hän ymmärsi, että pääsisi ajelulle Braunin kanssa. Niilo näytti Bionalle, miten Braun saatiin kävelemään. Ohjaimilla lämäytettiin kerran ja hevonen lähti liikkeelle. Niilo ei juoksuttanut Braunia, koska Biona oli kyydissä. He tekivät pienen kävelymatkan tallin ympäristössä. Sitten Biona nousi pois kärryistä. Niilo kaiveli taskustaan leipäpalasen ja sanoi Bionalle:
- Annapas tämä vielä Braunille, se ilahtuu siitä. Näin Biona tekikin.
- Kiitti, että pääsin ajelulle!
Biona sanoi taas ”heit” Braunille ja Niilolle ja lähti kotiin onnellisempana kuin koskaan aiemmin. Hänen lähtönsä jälkeen Niilo juoksutti Braunia vielä harjoituslenkillä tallin ympäristössä.
T uli lauantai ja Biona oli jo kävellyt kotoaan Käpylän raviradalle paljon aikaisemmin kuin kilpailu alkoi. Hänellä ei ollut kovin pitkä matka raviradalle. Siellä hän oli käynyt aiemminkin katsomassa hevosia. Hän etsi paikan, josta näki hyvin radalle. Kun kilpailu alkoi, ensimmäisessä startissa oli ihan vieraita hevosia. Hän katsoi startin loppuun, oli mukava seurata myös muita hevosia. Sitten Biona lähti kävelemään ja mietti, missä Braun mahtoi olla. Käveltyään aikansa hän löysi Braunin valmistautumispaikalta ja siellä hän näki myös Niilon. Biona meni lähemmäksi, vaikka tiesi, etteivät ulkopuoliset saaneet tulla tuolle alueelle. Niilo näki Bionan ja hihkaisi:
- Tunnin kuluttua olisi Braunin vuoro!
- Kiitos, sanoi Biona.
Hän näki, että Braun oli hermostuneen oloinen, mutta hän ei voinut mennä sitä silittämään. Braunin piti saada rauhassa keskittyä kilpailuun. Biona palasi takaisin katselemaan seuraavaa starttia ja hevoset ravasivat kovaa vauhtia radalla. Yksi hevonen alkoi laukata. Se pysäytettiin ja ohjattiin pois radalta. Sen kilpailu päättyi siihen. Biona oli nähnyt, kuinka yhtä hevosta oli lyöty ajon aikana raipalla ja hän mietti, ettei tuo ole kivaa. Braunia ei saa lyödä.
Pian oli Braunin vuoro saapua radalle. Biona seurasi tarkasti Braunin jokaista askelta. Kun lähtö oli tapahtunut, hän jännitti ja piti peukkuja sen puolesta. Braun juoksi Bionan mielestä kovaa, mutta toiset hevoset juoksivat vieläkin kovempaa. Kuski löi sitäkin raipalla ja se tuntui Bionasta tosi pahalta, aivan kuin häntä olisi lyöty. Hevoset tulivat maaliin ja vaaleanruskea Braun oli vasta häntäpäässä. Se ei pärjännyt toisille hevosille. Biona juoksi heti sinne, missä tiesi Braunin paikan olevan ja sinne Braunia jo tuotiinkin. Niilo, hevosen valmentaja, ei ollut ollut ohjaimissa ja paheksui raipan käyttöä:
- Ei pärjännyt nyt sinun hevosesi. Tämä ei tiedä hyvää.
Biona jäi miettimään, että mitähän Niilo sillä tarkoitti. Hän katseli Braunia, joka oli aivan loppu juoksun jälkeen. Sen suusta valui valkoista vaahtoa. Se heitteli päätään edestakaisin ja siitä nousi höyryä raskaan juoksun jälkeen. Kun Niilo alkoi hoitaa Braunia kuntoon kilpailun rasituksista ja samalla valmistella sitä tallille viemistä varten, Biona lähti kotiin surullisin mielin. Braun ei ollut pärjännyt.
O li kesä. Bionan vanhemmilla alkoi kesäloma ja perhe lähti yhdessä kesämökille Lohjalle. Oli kiva olla lomalla perheen kanssa, mutta Biona ajatteli joka päivä Braunia ja kaipasi sitä kovasti. Loman aikana Biona täytti yksitoista vuotta. Isältä ja äidiltä hän sai lahjaksi piirustuslehtiön, jonka kannessa oli hevosen kuvia. Ikävissään Biona teki pinoittain piirroksia Braunista. Hän piirsi juoksevaa Braunia, kävelevää Braunia, nukkuvaa Braunia, ilmeikästä Braunia. Joka päivä hän odotti, että loma loppuisi ja hän pääsisi katsomaan Braunia. Ilmat olivat hienot ja aurinko paistoi melkein joka päivä.
Kun Biona oli uimassa, hän kuvitteli, että uisi Braunin kanssa. Hän näki Braunin niin selvästi edessään. Se näytti hassulta, kun se oli märkä. Se osasi uida ihan hienosti. Oli hassu tunne nähdä vain pää, kun koko muu heppa oli veden alla. Se selvästi tykkäsi uida. Kun he olivat uineet, Braun nousi vedestä ylös ja ravisteli vedet pois. Sen jälkeen se heittäytyi maahan selälleen ja piehtaroi hiekassa nautiskellen olostaan. Biona heräsi kuvitelmistaan todellisuuteen.
Vihdoin kesäloma loppui. Biona ja koko perhe palasivat kotiin kaupunkiin. Heti seuraavana päivänä Biona lähti tallille. Hän jäi odottamaan, näkyisikö siellä Niiloa, jolta hän voisi kysyä, missä Braun on. Niilo tuli tallista ulos, mutta hän taluttikin toista hevosta, Jaakkoa. Biona juoksi Niilon luokse ja kysyi, oliko Braun sisällä tallissa. Niilo katseli Bionaa eri tavalla kuin aiemmin. Hänen katseessaan oli jotain erilaista. Siinä oli surua, haikeutta ja sääliä. Biona ei sitä huomannut, hän näki vain, että katse oli nyt erilainen.
- Nyt on niin, että sinun Braun-hevosesi ei ole täällä enää. Sen omistaja myi sen, koska se ei pärjännyt raveissa tarpeeksi hyvin. En ollut täällä, kun se haettiin pois, enkä tiedä minne se myytiin. Huhuja olen kuullut, että se olisi myyty ulkomaille. Olen pahoillani.
Sitten Niilo lähti hiljalleen taluttamaan Jaakkohevosta kohti harjoitusrataa.