Egyptin todelliset pyramidit -kirjasarja:
Osa 1: Egyptin Suuren pyramidin tutkimuksen historia
Osa 2: Egyptin todellisten pyramidien geometria
Osa 3: Rajapatsas
© 2019 Jani Laasonen
birds.eye.view2618@gmail.com
Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi
Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa
ISBN: 978-952-801-346-4
Sfinksi ja sen taustalla kohoavat kolme symmetristä pyramidia muodostavat maiseman, joka on kiehtonut ihmisen mielikuvitusta läpi koko ihmiskunnan tunnetun historian. Tämä maisema avautuu Egyptin pääkaupungin Kairon lounaiskulmasta alkavalta Gizan tasangolta, jossa asvaltoitu miljoonakaupunki vaihtuu yhtäkkiä loputtomaksi hiekkaerämaaksi ja jonka laidassa nämä valtavat – geometrialtaan lähes täydellisen säännölliset kivivuoret – seisovat järkähtämättä paikoillaan, kuten ne ovat tehneet jo lähes 5 000 vuoden ajan. Jos kuljemme Gizasta linnuntietä noin 20 kilometriä eteläkaakkoon, saavumme Dahshurin tasangolle, josta löydämme vielä kaksi yhtä taidokkaasti valmistettua pyramidia lisää. Kaikkiaan näitä geometrisesti täydellisiä pyramideja on Egyptissä vain viisi kappaletta: kolme Gizassa ja kaksi Dahshurissa.
Pyramideja rakennettiin muinaisen Egyptin valtakunnan aikana kaikkiaan yli sata kappaletta, mutta ainoastaan nämä viisi pyramidia rakennettiin kestämään aikaa.
Lähes kaikki muut Egyptin pyramidit ovat sortuneet muodottomiksi sorakukkuloiksi jo vuosituhansia sitten. Näiden viiden pyramidin rakennuttajasta, rakennusajankohdasta ja rakennustarkoituksesta ei ole täyttä varmuutta, mutta niiden epäillään rakennetun Egyptin 4. dynastian aikakaudella noin 4 600 vuotta sitten. Kestävyytensä, suuruutensa ja geometrisesti säännöllisen ulkomuotonsa ansiosta ne nousevat esiin kaikkien muiden Egyptin pyramidien joukosta. Ne ovat ainoat sileäpintaiset pyramidit koko maailmassa, ja vaikka lähialueiden asukkaat myöhemmin käyttivätkin pyramidien sileitä päällyskiviä omien rakennustensa ehostamiseen, ilmentävät pyramidit siitä huolimatta yhä edelleen lähes käsittämättömän virheetöntä geometriaa.
Kutsun näitä pyramideja todellisiksi pyramideiksi erottaakseni ne kaikista muista Egyptin yli sadasta pyramidista, jotka eivät sen enempää suuruutensa, kauneutensa, rakennustarkkuutensa kuin kestävyytensäkään puolesta yllä lähellekään todellisia pyramideja.
Suuri pyramidi ehti olla maailman korkein rakennus liki 4 000 vuoden ajan. Se rakennettiin aikana, jolloin käytettävissä ei ollut sen enempää kunnollisia työkaluja kuin kehittynyttä teknologiaakaan. Se rakennettiin yli kahdesta miljoonasta keskimäärin noin 2,5 tonnin painoisesta kivilohkareesta, jotka louhittiin irti suoraan peruskalliosta. Suurimmat ja painavimmat pyramidin rakentamisessa käytetyt kivet ovat jopa 50 – 70 tonnin painoisia ja ne löytyvät kymmenien metrien korkeudesta pyramidin sisärakenteesta. Ne ovat graniittikiveä, joka on tunnettua erityisesti kovuudestaan, ja jonka työstämisen ehdottomana ennakkoedellytyksenä ovat rautaiset työkalut – joita egyptiläisillä ei kuitenkaan vielä ollut. Egyptiläiset oppivat käyttämään rautaa vasta noin 1 500 vuotta myöhemmin. Silti pyramidin sisältä löytyvä kuninkaan kammio koostuu kymmenien tonnien painoisista graniittikivistä, jotka on hiottu ja aseteltu vieri viereen niin täydellisesti, ettei väliin jää käytännössä lainkaan rakoa. Graniittikivien analyysi on osoittanut kivien olevan peräisin liki 1 000 kilometrin päässä sijaitsevasta graniittikivikaivoksesta. Kuinka kivet louhittiin irti peruskalliosta, kuinka ne työstettiin juuri oikean kokoisiksi, kuinka ne siirrettiin rakennuspaikalle lähes tuhannen kilometrin päähän ja nostettiin kymmenien metrien korkeuteen aikana ennen alkeellisintakaan teknologiaa – tätä voimme vain arvailla. Kun todellisten pyramidien perusrakenne oli valmis, kaikki ne päällystettiin vielä noin 15 tonnin painoisilla sileäksi hiotuilla kalkkikivillä niin, että kaikilla todellisilla pyramideilla oli valmistuessaan vaalea ja peilinsileä julkisivu.
Suuren pyramidin rakentamisen jälkeen ihmiskunnalta kesti liki 4 000 vuotta, ennen kuin se kykeni rakentamaan rakennuksen, jonka korkeus ylitti Suuren pyramidin korkeuden. Tämän jälkeen kului vielä noin puoli vuosituhatta, ennen kuin kykenimme kehittämään niin tarkkoja mittalaitteita, että Suuren pyramidin ilmentämä rakennustarkkuus kyettiin täsmällisesti mittaamaan. Mittauksissa Suuren pyramidin rakenne ilmensi niin suurta täsmällisyyttä ja säännönmukaisuutta, ettei vastaavaan kyettäisi välttämättä vielä nykyaikanakaan. Jos lähes 5 000 vuotta vanha arkkitehtuuri kykenee ilmentämään sellaista rakennustarkkuutta, jonka täsmälliseen mittaamiseen kyetään vasta nykyaikaisilla tarkkuusmittalaitteilla sekä sellaista rakennusteknisen osaamisen tasoa, joka ylittää taitomme ja ymmärryksemme vielä tänäkin päivänä, niin silloin kyseessä on epäilemättä tutkimisen arvoinen ilmiö.
Kaikki rakennustekniset ihmeet ja erikoisuudet koskevat kuitenkin ainoastaan todellisia pyramideja, joita on Egyptissä siis vain viisi kappaletta. Kaikki muut Egyptin yli sata pyramidia ilmentävät juuri sellaista rakennusteknisen osaamisen tasoa, jota yli 4 000 vuoden takaisilta arkkitehdeiltä voidaan osata odottaa. Niissä ei ole mitään kovin ihmeellistä. Sen sijaan nämä viisi todellista pyramidia nousevat esiin ikään kuin ne olisivat jonkun kokonaan toisen kulttuurin ja aikakauden tuotteita. Ne muodostavat anomalian, jolle ei löydy vertaa koko maailmasta ja jota historioitsijoiden on ollut hyvin vaikea saada asettumaan osaksi historiallisesti eheää tarinankerrontaa.
Nykykäsityksen mukaan kaikki todelliset pyramidit rakennettiin Egyptin 4. dynastian aikakaudella noin 4 600 vuotta sitten, mistä syystä Egyptin valtakunnan neljäs dynastia tunnetaankin Egyptin pyramidirakentamisen kulta-aikana. Koskaan ennen tätä ajankohtaa tai tämän ajankohdan jälkeen ei Egyptissä saavutettu lähellekään yhtä korkeaa pyramidien rakentamistaitoa. Kaikki tätä aiemmat ja myöhemmät pyramidit suunniteltiin huonommin ja rakennettiin heikommista materiaaleista sekä huonommalla ammattitaidolla, mistä syystä vain ani harva on kestänyt ajan kuluttavaa vaikutusta nykyaikaan asti. Valtaosa niistä muistuttaa nykyisin enemmän luonnon muovailemia sorakumpareita kuin geometrisesti säännöllisiä pyramideja.
Tämä kolmiosainen kirjasarja keskittyy tutkimaan ja selvittämään todellisten pyramidien arvoitusta. Kirjasarjan ensimmäisessä osassa lähestymme aihetta Egyptin Suuren pyramidin tutkimuksen historian kautta. Suuri pyramidi on todellisista pyramideista ylivoimaisesta tutkituin ja tunnetuin, mistä syystä kirjasarjan ensimmäinen osa on omistettu yksinomaan sille. Sama arvoituksellisuus, joka kätkeytyy Suuren pyramidin rakentamiseen ja historiaan, koskee kuitenkin myös kaikkia muitakin todellisia pyramideja, joten perehtyminen Suuren pyramidin tutkimuksen historiaan toimii mainiona johdatuksena myös kaikkia muita todellisia pyramideja kohtaan, joita tutkimme tarkemmin kirjasarjan toisessa osassa. Sarjan kolmannessa osassa luomme katsauksen niin sanottuun Rajapatsaaseen, jonka tutkimus johdatti minut vuonna 2012 Egyptin todellisten pyramidien tutkimuksen pariin.
Ensimmäisestä kirjasarjasta tuttu kappaleiden juokseva numerointi jatkuu myös käsillä olevassa kirjasarjassa. Juokseva numerointi muodostaa sillan kirjasarjojen välille ja liittää ne yhteen. Tästä syystä tämän kirjan kappaleiden numerointi alkaa luvusta 69.
Niin täydellisen kadoksissa ovat aikalaiskertomukset koskien kaikkea sitä, mikä liittyy todellisten pyramidien rakentamiseen ja rakennustarkoitukseen, että monet uskovat salaperäisyyden olevan tarkoituksellista. Syystä tai toisesta rakentajat eivät halunneet jättää itsestään mitään merkkejä jälkipolville. Tämän puolesta todistaa jokaisen todellisen pyramidin sisältä löytyvä kolkko tyhjyys: yksikään todellinen pyramidi ei kerro sanaakaan rakennuttajastaan tai rakennustarkoituksestaan. Siinä missä kaikki faaraoiden rakennuttamat haudat ja temppelit ovat tyypillisesti lattiasta kattoon asti täynnä erilaisia maalauksia ja kaiverruksia, joista lukemattomin tavoin käy ilmi rakennuttajafaaraon nimi, ei yhdenkään todellisen pyramidin sisältä ole koskaan löytynyt ainoatakaan yksiselitteistä todistetta rakennuttajan henkilöllisyydestä tai pyramidin rakennustarkoituksesta. Sellaista ei ole löytynyt myöskään pyramidien ulkopuolelta. Todellisten pyramidien rakennuttajat eivät jättäneet jälkeensä ensimmäistäkään kirjallista kuvausta todellisten pyramidien rakennusajankohdasta tai niiden käyttötarkoituksesta.
Ensimmäiset kuvaukset Gizan pyramideista löytyvät vasta niin sanotulta akseliajalta eli pian vuoden 800 eaa. jälkeen, jolloin niistä kirjoittivat ensimmäiset antiikin filosofit. Jo tuolloin todellisia pyramideja pidettiin ikivanhoina ja käsittämättöminä. Eräs varhaisimmista kirjallisista kuvauksista on peräisin Thaleelta, tunnetulta antiikin filosofilta, joka mainitsee vierailleensa Gizan pyramidialueella noin vuonna 600 eaa. Thales kertoo muun muassa määrittäneensä pyramidien korkeudet niiden langettamien varjojen perusteella.
Yli vuosisata myöhemmin Herodotus (n. 440 eaa.) kuvailee, kuinka Gizan pyramidit olivat päällystetty tasaiseksi hiotulla ja lähes saumattomalla kalkkikivetyksellä. Herodotuksen lisäksi myös monet muut ajanlaskun taitteen tienoilla eläneet historioitsijat ovat kuvailleet pyramidien julkisivuja täysin ehjiksi ja koskemattomiksi. Strabon (n. 63 eaa. – 24 jaa.) kuvaus tosin kertoo pyramidin pohjoissivulla sijainneesta saranoidusta kääntöovesta, joka hänen mukaansa mahdollisti pääsyn pyramidin sisälle johtavaan laskevaan käytävään. Hänen mukaansa kääntöovi oli piilotettu pyramidin julkisivuun niin taitavasti, että sen sijaintia oli käytännössä mahdoton huomata, ellei sen olemassaoloa tiennyt ennalta. Strabon kuvaili laskevaa käytävää läpimitaltaan noin 1,2 x 1,2 metrin suuruiseksi ja noin 114 metriä pitkäksi.
Hänen mukaansa käytävä päättyi kymmeniä metrejä maan pinnan alapuolella sijaitsevaan kosteaan ja syöpäläisiä kuhisevaan luolaan. Vaikka myöhemmät havainnot todistivatkin Strabon kuvauksen laskevan käytävän olemuksesta paikkansa pitäviksi, ei vahvistusta kääntöoven olemassaolosta olla kuitenkaan saatu. Nimittäin kun arabialainen Al Mamun päätti 800-luvulla tunkeutua Suuren pyramidin sisäosiin, ei hän yrityksistä huolimatta löytänyt kääntöovea mistään, vaan joutui louhimaan tiensä pyramidin sisälle hakkuja ja muurinmurtajia käyttäen.
Herodotus oli ensimmäinen antiikin historioitsija, joka kirjoitti jotain Suuren pyramidin rakentamisesta. Näin tehdessään hän oli kuitenkin täysin kuulopuheiden ja omien päätelmiensä varassa. Nykytutkimus on osoittanut monet Herodotuksen päätelmät virheellisiksi. Hänen puolustuksekseen kuitenkin todettakoon, että todellisten pyramidien oletettu rakennusajankohta oli Herodotukselle yhtä kaukaista historiaa, kuin Herodotuksen aika on nyt meille. Eikä Egyptin historiantutkimusta ole koskaan helpottanut sekään seikka, että muinaisten egyptiläisten hallitsijoiden tiedetään järjestelmällisesti muokanneen, muutelleen ja manipuloineen historiaa jälkikäteen. Jopa kokonaisia hallitsijasukupolvia tiedetään poistetun valtakunnan virallisesta historiankirjoituksesta. Lukemattomia temppeleitä ja monumentteja on riisuttu alkuperäisten rakennuttajien nimistä ja vaihdettu jälkeen tulleiden hallitsijoiden nimiin. Niinpä on myös täysin mahdollista, että tämä sama salailun, peittelyn ja valehtelun kulttuuri kohdistui aikanaan myös todellisiin pyramideihin.
Todellisten pyramidien rakentamisesta on kerrottu tuhansien vuosien aikana valtavasti tarinoita, mutta kukaan ei kykene enää nykypäivänä kertomaan mikä osa tarinoista on totta ja mikä tarua. Silti jotkin teemat toistuvat näissä tarinoissa tavanomaista useammin, joten lienee syytä keskittyä tässä yhteydessä niihin hieman tarkemmin.
Aloitamme Platonista. Teoksessaan Timaios Platon kertoo Solonista – viisaimmasta antiikin Kreikan seitsemästä viisaasta – joka Egyptissä matkailleessaan jututti paikallisia pappeja ja tietäjiä päästäkseen perille egyptiläisten historiasta ja alkuperästä. Mutta kun hän aikansa kyseltyään huomasi, ettei kukaan paikallisista tuntunut tietävän historiastaan suoraan sanoen mitään, alkoi hän itse kertaamaan ääneen oppimiaan asioita yrittäen rakentaa sen pohjalta yhteenvetoa Egyptin historiasta. Silloin eräs hyvin iäkäs pappi tuli paikalle ja lausui:
”'Voi Solon Solon, te helleenit olette kaikki ikuisia lapsia. Iäkästä helleeniä ei ole olemassakaan.' Kuullessaan tämän Solon kysyi: 'Mitä tuolla tarkoitat?' Pappi vastasi: 'Te olette aina nuoria sielultanne, sillä teillä ei ole ainoatakaan mielipidettä, joka olisi peräisin todella vanhoilta ajoilta, eikä teillä ole iän harmaannuttamaa tietoa. Siihen on oma syynsä, ja se on tämä. Monesti ja monella tavalla on tuho kohdannut ihmisiä ja tulee vastakin kohtaamaan. Suurimpia tuhon syitä ovat tuli ja vesi, mutta on olemassa lukemattomia pienempiäkin.” (…) ””