Tämän kirjan taustan voisi johtaa kaukaa. Olen kasvanut maatilalla ja luonto on lähellä sydäntäni. Aikuisiälläni minua on kiinnostanut maatalouden rooli ruokaturvassa ja maatalouden ympäristövaikutukset. Tämä oli se syy, jonka kautta aloin harrastaa jauhopukkien kasvatusta, ja kiinnostuin niistä tehokkaana, ympäristöystävällisenä ja ravitsevana proteiinin lähteenä. Harrastus johti syvempään aiheeseen perehtymisen ja tämän oppaan kirjoittamiseen.
Tavoitteenani on ollut edistää hyönteistaloutta. Eräs tapa olisi ollut hyönteisten kasvattaminen yritystoimintana. Elintarviketurvallisuudesta johtuva sääntely toisteiseksi rajoittaa hyönteisten kaupallista kasvatusta. Siksi lyhyellä tähtäimellä hyvä keino edistää hyönteistaloutta on edistää hyönteisten kotikasvatusta. Muun muassa tähän tarkoituksen tämä opaskirja onkin kirjoitettu.
Tässä kirjassa käsittelen kaikki jauhopukin kasvatuksen vaiheet, ja esittelen jauhopukin kasvatuksen etuja ja haasteita. Käsittelyssä ovat jauhopukkien biologia, kasvatusolosuhteet, kasvatusvälineet, ravinto, korjuu ja jopa muutamia reseptejä. Etuihin kuuluvat ympäristöystävällisyys, ruokaturva, eettisyys, maku, ja suuret mahdollisuudet liiketoimintana. Riskeihin kuuluu elintarviketurvallisuus ja siihen liittyvä sääntely. Lähinnä Euroopan Unionissa riskinä ajatellaan hyönteisten hermokudosta, jonka erottaminen pienistä hyönteisistä on käytännössä mahdotonta. Kotikasvatusta ei kuitenkaan säännellä, ja hyönteisten ravitsemukselliset hyödyt ylittävät moninkertaisesti niihin sisältyvät mahdolliset riskit. Hyönteisten kasvatus onkin erittäin kannatettava harrastus.
Jauhopukit ovat hyönteisiä, joilla on elämänsä aikana neljä vaihetta. Nämä vaiheet ovat muna, toukka, kotelo ja kuoriainen. Jauhopukit käyttävät ravintonaan esimerkiksi jauhoja ja vihanneksia. Laji esiintyy sekä luonnossa, että kasvatettuina. Pukkeja kasvatetaan lemmikkieläinten rehuksi, mutta myös ihmisten ravinnoksi.
Jauhopukit ovat ekologista proteiinia. Eräänä hyönteisten kasvatuksesta kiinnostumisen syynä onkin ollut hyönteisten hyvä resurssitehokkuus ja niiden ympäristölle aiheutuva pieni rasitus.
Jauhopukit ovat myös maatalouden tuottavuuden ja ruokaturvan kannalta kiinnostavia. Tämä vaikutus perustuu samaan ominaisuuteen kuin niiden ympäristöystävällisyys. Koska jauhopukit hyödyntävät ravintonsa suurelle hyötysuhteella, niin niistä saadaan paljon proteiinia jokaista rehukiloa kohden. Samalla kun rehua hyödynnetään tehokkaasti, niin pienenee rehuntuotantoon tarvittavien tuotantopanosten määrä. Hyönteiset ovat toistaiseksi vielä kulinarista erikoisherkkua, joten niistä voi saada tulevaisuudessa hyvinkin hyvän hinnan. Kun tämän yhdistää vielä alhaiseen tuotantopanosten tarpeeseen, on selvää että taloudellisesti jauhopukkien kasvatus voi olla hyvin tuottoisaa ja tuottavaa.
Jauhopukkien tehokas ravinnon hyödynnys perustuu ilmeisesti vaihtolämpöisyyteen. Ne eivät turhaan tuhlaa kaloreita lämmitykseen, vaan merkittävä osa energiasta menee kasvamiseen.
Tavanomaiseen karjatalouteen verrattuna hyönteiset ovat huomattavasti tehokkaampia monien resurssien suhteen. Vesi, kasvihuonekaasut, lannoitteen tarve, polttoaineet ja monet muiden asioiden tuoton ja käytön suhteen ne ovat karjataloutta edistyneempiä.
Monenlaisia muunlaisiakin ratkaisuja korvaamaan ja ratkaisemaan kotieläintuotannon heikkoja puolia on kehitetty. Esimerkiksi kasvisproteiinilla on yritetty tätä tehdä. Osa kasvisproteiineihin perustuvista innovaatioista ovat mahtavia, kuten esimerkiksi nyhtökaura. Kasvisproteiineihin liittyy kuitenkin joitain ominaisuuksia, kuten aminohappokoostumus sekä suutuntuma, joita on vaikea saada lihaa ja muita kotieläintuotteita vastaavaksi.
Keinoliha on myös erittäin mielenkiintoinen kehityskulku. Keinolihan kasvatus on huomattavasti tehokkaampaa, koska energiaa ja ravinteita ei kulu ylimääräisten ruumiinosien kasvattamiseen ja ruumiintoimintojen ylläpitämiseen. Keinoliha on kuitenkin vielä melko varhaisessa vaiheessa kehitystyössä, ja siihen liittyy toistaiseksi joitain ongelmia, kuten runsas tarve antibiooteille.
Karjatalouden puutteita voidaan korjata tietenkin myös karjataloutta kehittämällä. Rehuvalinnat, eläinten jalostus, tuotantotilat ovat esimerkkejä asioista joilla karjataloutta voitaisiin saada tuottavammaksi ja ympäristöystävällisemmäksi. Nämä toimet todennäköisesti eivät ole riittävän nopeita ja suuria, jotta niillä olisi suurta vaikutusta esimerkiksi karjatalouden ilmastopäästöihin, vaikka ne sinällään ovatkin kannatettavia, ja niitä tulisi tehdä.
Hyönteisiltä puuttuu monia niistä epäkohdista, mitä aiemmin luetelluilla vaihtoehdoilla on. Hyönteiset ovat eläinproteiinia ja niiden aminohappokoostumus vastaa muita kotieläintuotteita. Ne kasvavat tehokkaasti ja pienillä resursseilla. Hyönteisten kasvatuksen aloittaminen on helppoa ja vaatii vähän panostuksia.
Hyönteisillä on monia etuja muihin proteiinilähteisiin, mutta mikä niissä on erityistä, ja mikä niiden kasvatuksessa on kiehtovaa?
Ensinnäkin hyönteisten kasvatus on hyvin innovatiivista ja kekseliästä. Niiden kasvatus ravinnoksi on länsimaissa vielä melko harvinaista, vaikka hyönteiset nähdään korkeallakin tasolla tulevaisuuden vaihtoehtona. Siksi tällä hetkellä hyönteisiä kasvattavat ihmiset ovatkin todellisia pioneereja ja edelläkävijöitä.
Hyönteisten ja erityisesti jauhomatojen kasvatus on erittäin helppoa aloittaa, koska niiden ruokinta, ylläpito, ja kasvatustilat eivät vaadi juuri mitään panostuksia. Jauhomadoille tavallinen muoviastia ja sopiva jauhosekoitus riittävät.
Ravintona jauhomadoille voi käyttää esimerkiksi vehnäjauhojen ja kaurahiutaleiden sekoitusta. Myös muita erilaisia seosreseptejä on olemassa. Nestettä jauhomadot saavat niille annetuista hedelmistä ja vihanneksista.
Jauhomatojen ja hyönteisten ympäristöystävällisyys on tuotu tässä kirjassa esiin monta kertaa. Etuihin kuuluvat resurssitehokkuus, vähäiset kasvihuonepäästöt, ja kyky kierrättää orgaanisia jätteitä hyödylliseksi jauhomatojen biomassaksi.
Jauhomatojen kasvatus on monessa mielessä eläinystävällistä. Jauhomadot ovat sen verran yksinkertaisia eliöitä, että niiden elinolosuhteiden järjestäminen on hyvin helppoa. Samoin ne voidaan lopettaa helposti ja siististi esimerkiksi pakastamalla.
Liiketoimintana jauhopukkien kasvatuksen sisältyy suuria mahdollisuuksia., ja myös joitakin riskejä, joita analysoin tämän kirjan lopuksi. Riskeihin Suomessa kuuluu tällä hetkellä elintarvikeasetusten kehitys EU:ssa. Hyvänä puolena tässä on se, että uuselintarvikeasetusta ollaan rukkaamassa hyönteisravinnon kannalta myönteisempään suuntaan, muun muassa Faon myönteisten näkemysten vauhdittamana.
Haluan kontribuoida jauhopukkien ja yleisesti hyönteisten kasvatuksen tulevaisuuteen. Tämän takia olen tämän kirjan kirjoittanut. Sen avulla toivon jauhopukkien vastuullisen ja osaavan kasvatuksen yleistyvän sekä harrastuksen että liiketoimintana.
Kenelle olen tämän kirjan kirjoittanut? Kirja on kirjoitettu kaikille. Kirjoituskielen takia kuitenkin lukijakunta rajautunee ensisijaisesti suomalaisiin. Jauhomatojen ja yleisesti hyönteisten kasvatuksesta voi olla kiinnostunut niin monista erilaisista motiiveista, että en halua lukijakuntaa tämän tarkemmin rajata. Kirja on siis kirjoitettu kaikille alasta kiinnostuneille. Kiinnostuksen syy voi olla terveys, ympäristövaikutukset, alan innovatiivisuus, maatalouden ja ruuantuotannon tulevaisuus, eksotiikka, makuelämykset ja niin edelleen.
Poliitikon ja muiden yhteiskunnallisten vaikuttajien saaminen lukijoiksi voisi edistää hyönteiskasvatusalan sääntelyn asettamista ajantasaiseksi ja alan bisnesmahdollisuuksien suurempaa tunnustamista. Joskin on tarpeellista että hyönteisalan toimijat itse yhdessä muiden kanssa asiaansa edistävät, eikä kehitystä voi syytää pelkästään poliitikkojen varaan.
Yrittäjien näkökulmasta kiinnostavia ovat tietenkin liiketoimintamahdollisuudet. Viimeisen luvun kirjasta olen omistanut tälle näkökulmalle. Tällä hetkellä hyönteisten kasvatusta ihmisravinnoksi rajoittaa EU:n uuselintarvikeasetus, jota ollaan kuitenkin muuttamassa. Hyönteisiä ja jauhomatoja kasvatetaan Suomessakin tällä hetkellä kuitenkin lemmikkieläinten ravinnoksi.